Job

Job vastasi ja sanoi:

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."