Job

Job vastasi ja sanoi:

"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."