Job

"Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.

Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.

Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.

Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.

Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.

Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.

Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.

Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.

Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.

Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.

Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,

kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."