Sananlaskut

Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,

ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.

Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.

Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.

Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.

Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.

Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.

Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.

Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.

Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.

Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.

Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.

Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.

Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.

Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;

ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.

Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,

niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.

Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.

Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.

Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.

Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.

Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.

Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.

Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.

Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.

Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.

Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?

Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.

Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.

Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.

Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.

Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.

"Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."