Korkea Veisu
1 luku
Salomon korkea veisu.
Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.
Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.
Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat.
"Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhain vartijaksi-omaa viinitarhaani en vartioinut."
"Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"
"Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla."
"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.
Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa.
Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat."
"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista."
"Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset."
"Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit."
