Valitusvirret

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.