Valitusvirret

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?